Hae
En hylkää itseäni

Tunteeton, Tunteet on

 

 

”Miten muotoilla sanat niin, jotta ymmärtäisit miten tärkeä henkilö minulle olet ollut. Minun kasvussani.”

Miten kaunista oli saada itkeä ja surra parisuhteen päättymistä miehen sylissä, josta eroat. Hän lohduttaa ja halaa, luo turvaa näillekkin tunteille.  Kuinka moni pystyy siihen?

Ero päätettiin ja alettiin etsimään Otolle asuntoa. Jakamaan lusikoita ja haarukoita. Etsimään kodinkoneita ja sänkyä itselle, olohuoneeseen kalusteita. Pieni kaaos meinasi iskeä päähän, että mistä helvetistä minä kaikki tavarat löydän ja riittääkö rahat? Suurin osa huonekaluista on Oton. Annoin omani eteenpäin, kun muutettiin kimppaan. Otto keräili tavaroitaan ja lappasi säkkiin ” Minun, minun, minun ja tämäkin on minun”. Hermostuin ja sanoin ”Niin, eihän me lasten kanssa omisteta mitään!!!” Se jotenkin karahti korvaani, että kaikki on hänen ja minulla ei ole mitään. Ne on niitä ajatuksia, mitä joskus minun päähäni on syötetty. (et ole mitään, et ole arvokas) Otto ei tarkoittanut pahaa, lappasi vain omia tavaroitaan kassiin. Hieman ajattelemattomasti puhui. Meissä on myös se ero, että minä en ole materiaalin perään Otto taas hieman on. Minä annan omastani ja Otto vielä opettelee.

 

Omat kodit

Saatiin tavarat jaettua, ja kahden asunnon välissä seilattiin. Minun ja lasten kotia laitettiin uuteen järjestykseen ja Oton kotia tyttäreni kanssa sisustettiin kodikkaaksi. Tunteita on ollut monenmoisia, välillä itkua ja surua, iloa ja naurua. Väsymyksen keskellä tunteet ottavat helpommin vallan ja ovat voimakkaampia. Muutamat kunnon itkut keittiön pöydän ääressä itkin, Oton istuessa vastapäätä, kuunnellen minua, ja minun avautumista. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, minä prosessoin eroa unien kautta, kävin tunteita lävitse ja puhuin niistä. Otto ei itke eikä murise. Hänellä purkautuu tunteet jossain kohtaa yksin ollessaan. Me puhuttiin erosta ja eron tuomista muutoksista, käytiin lävitse miksi me erotaan. Muiden oli vaikeaa ymmärtää meidän eroa. ”Miksi te sitten eroatte jos kaikki on ihan hyvin?” Joitain asioita on vaikea selittää toiselle ihmiselle, jos ei ole kokenut, ja on oppinut tyytymään omassa elämässään. Minä en tyydy, minua työnnetään eteenpäin elämään ja kokemaan tätä elämää.

 

Uusi arki

Reilu kuukausi ollaan asuttu omissa kodeissa, omaa arkea pyörittäen. Shokkina ei yksin asuminen tullut. Nopeasti sain uudesta arjesta kiinni. Nautin yksin olosta ja hiljaisuudesta. Telkkariakin olen kuukauden aikana katsonut noin viisi kertaa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi ollut kiireinen ja väsähtänyt välillä. Onneksi on keinoja millä saa mielen rauhoitettua ja hiljennettyä. Pysähtyminen.

 

Tunteita

Otto kun vei viimeiset tavaransa pois, jäin yksin minun ja lasten kotiin. Hetkellinen tyhjyys, mutta vapauttava olo. Välillä kun soiteltiin, saatoin kyynelehtiä vain, kun kuulin Oton rauhallisen äänen. Inhimillistä. Hän on kuitenkin ollut turvasatamani. Aloin tuntemaan itsessäni uusia tunteita kuukauden aikana. Koin, että olen tunteeton. Minussa ei herännyt kaipuu tai tullut onttoa oloa rintaan. En tuntenut mitään ahdistavaa. Silloin mietin ”Tältäkö tuntuu olla normaali?” Ei tullut itkua ja oli hyvä olla. Otto tuli käymään ja aloin hänelle kertomaan tästä minun tunteettomasta olosta. Avasin suuni ja sanoin, että olen tunteeton. Aloin itkemään, sitten aloin nauramaan. Otto katsoo ja kuuntelee. Nähnyt minut monessa tilassa, mutta tämä oli uutta ja huvittavaa. Ihminen itkee ja nauraa, kertoo olevansa tunteeton. Tämä tunteeton olo kertoo minulle siitä, ettei tunteet ota minussa enää niin isoa roolia kuin ennen. Prosessoin eroa jo pitkään ja puhuin siitä paljon, minua kuunneltiin. Tämän takia minulle ei tullut ikäviä oloja. Koska olin tehnyt tausta työtä ennen Oton muuttoa.

 

Irti päästäminen

Irti päästämisessä on taikaa. Sillä on voimaa, kun rohkenee avata itselleen uusia ovia ja ulottuvuuksia. Minä pärjään, minä riitän juuri sellaisena kuin olen. Kasvan omaa tahtia ja raivaan itse itselleni, minun näköiseni elämän.

 

 

”Kiitos kun rakastit minua niin, kuin rakastit.

Kiitos kun nostit minut pystyyn, kun minä olin maassa.

Kiitos, että annoit minun olla se, kuka olen.

Kiitos, että saan rakastavin askelein mennä, ja kohdata elämän uusin silmin.

kiitos.”

 

 

-Jenny-

Rikon hiljaisuuden

”Blogi kirjoitus vuoden hiljaisuuden jälkeen, uudella blogi alustalla. Elämässäni kääntyi uusi sivu ja todellakin tuntuu, että elän, alan elämään uutta elämää. ”

Vuoden hiljaisuus sisälsi uudenlaista arkea koronan keskellä. Etäopiskelua lasten kanssa, sekarotuinen koira muutti taloon kesäkuun 1 päivä. Ennenkaikkea viime vuonna, kun psykoterapiani loppui helmikuun 3 päivänä. Astuin ulos kirkkauteen ja aloin näkemään kaiken selkeämmin. Mustat myrskyävät pilvet väistyivät mielestäni ja tekivät tilaa selkeälle/tasaisemmalle mielelle. Normaalille mielelle.

Huomasin ihmiset ympärilläni, ketä siinä oikeasti on ja ketä oikeasti tarvitsen? Ketä nämä ihmiset ovat ja miksi he ovat minun ympärilläni? Olen oppinut päästämään irti ihmisistä, minun ei tarvitse ”takertua” kehenkään, jotta voin hyvin tai minusta välitetään.

 

Mielenterveys

Kun sairastuin mielenterveys ongelmiin vuonna 2017 elokuussa, minulla oli miesystäväni Otto tukena ja turvana. Kun oikea ihminen osui kohdalle, minulla oli lupa särkyä. Ihminen, jolla oli siinä hetkessä voimia kannatella minua ja pitää itkevää haavoittunutta ihmislasta tiukasti syleilyssä. 2017-2019 meillä asui vakava masennus muun perheen lisäksi. Psykoterapia ja oma halu/tahtotila oppia uusia ajattelutapoja ja oppia toimimaan mieleni kanssa veivät elämässä eteenpäin.

Opiskelen toista vuotta media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa Jyväskylän gradialla. Olen löytänyt jotain, mikä ruokkii sieluani ja antaa minulle enemmän, kuin vie. Valokuvaaminen.

 

Parisuhde rakoilee

Palataan ihmisiin ympärilläni. 2019 keväällä aloin vaistoamaan, että asiat eivät ole hyvin, vaikka olivat hyvin? Suhteeni Ottoon oli muuttunut. Minua ei tarvinnut nostaa ylös maasta, minua ei tarvinnut lohduttaa. Olimme parisuhteessa uudessa tilanteessa. Otto oli hukassa, että mikä hänen roolinsa nyt on? Minä hukassa, kun Otto oli etääntynyt minusta (tai se tuntui siltä, kun sain Oton huomiota silloin, jos musta pilvi oli kaapannut minut. Normi arjessa en niin paljoa). Miten tämä parisuhde toimii? Olimme etääntyneet, emmekä olleet läsnä toisillemme. Puhuin Otolle tästä ääneen ja viestein, tiedostettiin ongelma. Jatkettiin parisuhdetta ja yritettiin hoitaa suhdetta. Me ollaan kaksi niin erilaista, alku suhteessa se oli hyvä asia, koska me täydennettiin toisiamme. Opimme toisiltamme erillaisuutta. Kiehtovaa.

Olin kadottanut yhteyden Ottoon? Jälkeenpäin olen miettinyt, että oliko minulla edes yhteyttä häneen? Tottakai jokin yhteys, mutta mielen yhteyttä ei ollut. Minä rakastan keskusteluja ja syvällisiä pohdintoja. Elää tätä elämää  ja tehdä asioita, nauttia asioista. Oppia uutta itsestä ja muista ihmisistä. Rakastaa ja heittäytyä elämän virtaan. Olla luova ja tunteilla. Otto elää järjellä ja tykkää iltaisin katsella videoita puhelimestaan työpäivän päätteeksi. Se on ymmärrettävää, ettei aina jaksa. Joskus vain huomaamattomasti elämä voi valua ohitse. ”Läsnä olemisen taito”. Arki ei tuntunut hyvältä, jotain puuttui. Ei enää ajatukset kohdanneet, ei ollut mitään puhuttavaa. Paska huumori kyllä uppoaa molempiin ja huumoria meillä on aina ollutkin. Tilaa toisillemme olemme antaneet hengittää ja olla sellaisia kuin olemme. Ketään ei voi muuttaa, mutta aina voi oppia uutta.

Vuosi meni. Kasvoin henkisesti hurjaa vauhtia, voimistuin ja itsenäistyin.

 

Mieli jumissa

2020 syksyllä, kysyin Otolta tulevaisuudesta. Aloin olla jo niin väsynyt niihin epämääräisiin energioihin mitä kotona oli. Epävarmuutta ja ei saa toisesta irti mitään. Ei mitään. Toinen on jumissa omien ajatusten kanssa eikä ole löytänyt keinoja avata sydäntään.  Elämä junnaa. Käsijarru on Otolla päällä ja minulla formula auto alla. Tahdon elää ja toinen vielä vähän hakee paikkaansa.

Kysyin Lapsista ja naimisiin menosta? Otto sanoi hieman varoen, ettei halua lapsia eikä usko avioliittoon. Kysyin oletko mielikuvissasi nähnyt minut kävelevän alttaria pitkin valkoisessa häämekossa? ”En ole!” Tuli hirveä olo itselle, kuin kohtu oltaisiin revitty irti ja minun kanssa ei haluta sitoutua. Minua ei haluta!   Hyvin hämmentävää, koska näistä asioista oltiin puhuttu joskus, että tulevaisuudessa. Se oli sen hetkinen olotila. Minä ehkä haluan vielä lapsen? Ehkä. Mutta ei toinen sitä voi päättää. Kuka tuo mies on? Miksi me ollaan yhdessä? Naimisiin meno ei ole minulle tärkeä juttu, mutta sitoutuminen jollain asteella kyllä on. Olen itkenyt ja puntaroinut asioita. Ihminen joka on ollut minulle kaikki kaikessa ja elämäni rakkaus. On aika päästää irti. On aika rakastaa itseään ja lähteä elämään elämää. Ei pidä tyytyä ja jäädä odottamaan sitä jotain? Odottamaan sitä jotain.

Ei palveltu enää toisiamme.

Ego on meillä kaikilla ja joillakin se on hieman vahvempi. Materiaali ja raha,  määrittää joskus liikaakin elämän polkua.

 

Rehellinen itselleen

Otto oli rehellinen itselleen ja rohkeutta vaati sanoa asioita, koska muuten ei pääse etenemään, kukaan ei pääse etenemään. Jatkettiin yhteiseloa ja siirsin lapsi/sitoutumis asiat pois mielestä. Oli ihan hyvä olla, tein omia juttuja ja eleltiin. Annoin elämän kuljettaa ja elämä kuljetti meidät siihen pisteeseen, että jatkamme eri poluilla. Onnellisesti eri poluilla yhteisellä päätöksellä.

Rakkaudella eroamme, on rakkautta päästä irti. Jos vielä yrittäisimme, niin todennäköisesti kahden vuoden päästä nukkuisimme eri puollila sänkyä koko vartalo pyjamat päällä ja vahvasta teräksestä tehdyt alasuojat yllämme, joka ilta munalukko kiinni ja avain heitetään saamattomiin. Parisuhteemme tuli tiensä päähän ja antoi molemmille paljon. Minä sain särkyä ja eheytyä turvallisesti. Kasvaa ihmis olentona. Otto oppi pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta, näki 6 vuoden aikana ihmisen mittaisen elämän. Oppi olemaan rakastava/huolehtiva isäpuoli kahdelle lapselle. Otto ei häviä lasten elämästä ja tyttäreni ilmoitti muuttavansa hänen mukanaan, jos äiti jatkaa höpinöitään. Lapsilla pysyy turvallinen ihminen elämässä. Opimme rakastamaan.

Elämään tulee ihmisiä, osa pysyy pidempään osa vain käväisee. Jokainen ihminen opettaa sinulle jotain. Minä opin tässä suhteessa rakastamaan itseäni. Niin vahva on RAKKAUDEN VOIMA

 

Minun siipeni kantavat.

Rakastu itseesi, rakasta itseäsi, kohtaa peilikuvasi rakastaen.

Kohtaa itsesi rakkaudella

Kuva: Samuli Arkko

 

(Täältä löydät vanhat blogi tekstini)

https://jennyalbrecht.blogspot.com