Rikon hiljaisuuden

”Blogi kirjoitus vuoden hiljaisuuden jälkeen, uudella blogi alustalla. Elämässäni kääntyi uusi sivu ja todellakin tuntuu, että elän, alan elämään uutta elämää. ”

Vuoden hiljaisuus sisälsi uudenlaista arkea koronan keskellä. Etäopiskelua lasten kanssa, sekarotuinen koira muutti taloon kesäkuun 1 päivä. Ennenkaikkea viime vuonna, kun psykoterapiani loppui helmikuun 3 päivänä. Astuin ulos kirkkauteen ja aloin näkemään kaiken selkeämmin. Mustat myrskyävät pilvet väistyivät mielestäni ja tekivät tilaa selkeälle/tasaisemmalle mielelle. Normaalille mielelle.

Huomasin ihmiset ympärilläni, ketä siinä oikeasti on ja ketä oikeasti tarvitsen? Ketä nämä ihmiset ovat ja miksi he ovat minun ympärilläni? Olen oppinut päästämään irti ihmisistä, minun ei tarvitse ”takertua” kehenkään, jotta voin hyvin tai minusta välitetään.

Mielenterveys

Kun sairastuin mielenterveys ongelmiin vuonna 2017 elokuussa, minulla oli miesystäväni Otto tukena ja turvana. Kun oikea ihminen osui kohdalle, minulla oli lupa särkyä. Ihminen, jolla oli siinä hetkessä voimia kannatella minua ja pitää itkevää haavoittunutta ihmislasta tiukasti syleilyssä. 2017-2019 meillä asui vakava masennus muun perheen lisäksi. Psykoterapia ja oma halu/tahtotila oppia uusia ajattelutapoja ja oppia toimimaan mieleni kanssa veivät elämässä eteenpäin.

Opiskelen toista vuotta media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa Jyväskylän gradialla. Olen löytänyt jotain, mikä ruokkii sieluani ja antaa minulle enemmän, kuin vie. Valokuvaaminen.

Parisuhde rakoilee

Palataan ihmisiin ympärilläni. 2019 keväällä aloin vaistoamaan, että asiat eivät ole hyvin, vaikka olivat hyvin? Suhteeni Ottoon oli muuttunut. Minua ei tarvinnut nostaa ylös maasta, minua ei tarvinnut lohduttaa. Olimme parisuhteessa uudessa tilanteessa. Otto oli hukassa, että mikä hänen roolinsa nyt on? Minä hukassa, kun Otto oli etääntynyt minusta (tai se tuntui siltä, kun sain Oton huomiota silloin, jos musta pilvi oli kaapannut minut. Normi arjessa en niin paljoa). Miten tämä parisuhde toimii? Olimme etääntyneet, emmekä olleet läsnä toisillemme. Puhuin Otolle tästä ääneen ja viestein, tiedostettiin ongelma. Jatkettiin parisuhdetta ja yritettiin hoitaa suhdetta. Me ollaan kaksi niin erilaista, alku suhteessa se oli hyvä asia, koska me täydennettiin toisiamme. Opimme toisiltamme erillaisuutta. Kiehtovaa.

Olin kadottanut yhteyden Ottoon? Jälkeenpäin olen miettinyt, että oliko minulla edes yhteyttä häneen? Tottakai jokin yhteys, mutta mielen yhteyttä ei ollut. Minä rakastan keskusteluja ja syvällisiä pohdintoja. Elää tätä elämää  ja tehdä asioita, nauttia asioista. Oppia uutta itsestä ja muista ihmisistä. Rakastaa ja heittäytyä elämän virtaan. Olla luova ja tunteilla. Otto elää järjellä ja tykkää iltaisin katsella videoita puhelimestaan työpäivän päätteeksi. Se on ymmärrettävää, ettei aina jaksa. Joskus vain huomaamattomasti elämä voi valua ohitse. ”Läsnä olemisen taito”. Arki ei tuntunut hyvältä, jotain puuttui. Ei enää ajatukset kohdanneet, ei ollut mitään puhuttavaa. Paska huumori kyllä uppoaa molempiin ja huumoria meillä on aina ollutkin. Tilaa toisillemme olemme antaneet hengittää ja olla sellaisia kuin olemme. Ketään ei voi muuttaa, mutta aina voi oppia uutta.

Vuosi meni. Kasvoin henkisesti hurjaa vauhtia, voimistuin ja itsenäistyin.

Mieli jumissa

2020 syksyllä, kysyin Otolta tulevaisuudesta. Aloin olla jo niin väsynyt niihin epämääräisiin energioihin mitä kotona oli. Epävarmuutta ja ei saa toisesta irti mitään. Ei mitään. Toinen on jumissa omien ajatusten kanssa eikä ole löytänyt keinoja avata sydäntään.  Elämä junnaa. Käsijarru on Otolla päällä ja minulla formula auto alla. Tahdon elää ja toinen vielä vähän hakee paikkaansa.

Kysyin Lapsista ja naimisiin menosta? Otto sanoi hieman varoen, ettei halua lapsia eikä usko avioliittoon. Kysyin oletko mielikuvissasi nähnyt minut kävelevän alttaria pitkin valkoisessa häämekossa? ”En ole!” Tuli hirveä olo itselle, kuin kohtu oltaisiin revitty irti ja minun kanssa ei haluta sitoutua. Minua ei haluta!   Hyvin hämmentävää, koska näistä asioista oltiin puhuttu joskus, että tulevaisuudessa. Se oli sen hetkinen olotila. Minä ehkä haluan vielä lapsen? Ehkä. Mutta ei toinen sitä voi päättää. Kuka tuo mies on? Miksi me ollaan yhdessä? Naimisiin meno ei ole minulle tärkeä juttu, mutta sitoutuminen jollain asteella kyllä on. Olen itkenyt ja puntaroinut asioita. Ihminen joka on ollut minulle kaikki kaikessa ja elämäni rakkaus. On aika päästää irti. On aika rakastaa itseään ja lähteä elämään elämää. Ei pidä tyytyä ja jäädä odottamaan sitä jotain? Odottamaan sitä jotain.

Ei palveltu enää toisiamme.

Ego on meillä kaikilla ja joillakin se on hieman vahvempi. Materiaali ja raha,  määrittää joskus liikaakin elämän polkua.

Rehellinen itselleen

Otto oli rehellinen itselleen ja rohkeutta vaati sanoa asioita, koska muuten ei pääse etenemään, kukaan ei pääse etenemään. Jatkettiin yhteiseloa ja siirsin lapsi/sitoutumis asiat pois mielestä. Oli ihan hyvä olla, tein omia juttuja ja eleltiin. Annoin elämän kuljettaa ja elämä kuljetti meidät siihen pisteeseen, että jatkamme eri poluilla. Onnellisesti eri poluilla yhteisellä päätöksellä.

Rakkaudella eroamme, on rakkautta päästä irti. Jos vielä yrittäisimme, niin todennäköisesti kahden vuoden päästä nukkuisimme eri puollila sänkyä koko vartalo pyjamat päällä ja vahvasta teräksestä tehdyt alasuojat yllämme, joka ilta munalukko kiinni ja avain heitetään saamattomiin. Parisuhteemme tuli tiensä päähän ja antoi molemmille paljon. Minä sain särkyä ja eheytyä turvallisesti. Kasvaa ihmis olentona. Otto oppi pitkäjänteisyyttä ja rauhallisuutta, näki 6 vuoden aikana ihmisen mittaisen elämän. Oppi olemaan rakastava/huolehtiva isäpuoli kahdelle lapselle. Otto ei häviä lasten elämästä ja tyttäreni ilmoitti muuttavansa hänen mukanaan, jos äiti jatkaa höpinöitään. Lapsilla pysyy turvallinen ihminen elämässä. Opimme rakastamaan.

Elämään tulee ihmisiä, osa pysyy pidempään osa vain käväisee. Jokainen ihminen opettaa sinulle jotain. Minä opin tässä suhteessa rakastamaan itseäni. Niin vahva on RAKKAUDEN VOIMA

Minun siipeni kantavat.

Rakastu itseesi, rakasta itseäsi, kohtaa peilikuvasi rakastaen.

Kuva: Samuli Arkko

(Täältä löydät vanhat blogi tekstini)

https://jennyalbrecht.blogspot.com